Markku Uusipaavalniemi kertoo miten asiat ovat ja eduskunta kuuntelee hiirenhiljaa mitä hänellä on sanottavaa, vaikka muuten keskustelu kävi tosi kuumana Kreikan lainoituksesta. Kukaan ei uskalla käydä hänen kanssaan väittelemään, koska muut kansanedustajat ovat talousasioista aivan pihalla.

TIISTAINA 11. TOUKOKUUTA 2010 kello 14.09
Kreikan valtiolle annettavaksi lainaksi ehdotetun määrärahan poistaminen
Lähetekeskustelu

Markku Uusipaavalniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuten on tullut mainittua aikaisemminkin, niin romahdus on väistämätön. Me pitkitämme vain sitä ja pahennamme kuplaa. Kaikki on mennyt niiden nuottien mukaan, millä tästä saadaan mahdollisimman suuri tuho aikaiseksi.
Tuho saadaan aikaiseksi sillä, että velkaannutetaan rahajärjestelmä mahdollisimman pahoin. Lisääntyneellä velanotolla tuodaan talouteen ylimääräistä rahaa, joka kuitenkin tulevina vuosina pitäisi siis maksaa pois. Kun tämä velan lisääntyvä määrä ja sitä kautta ostovoiman suurentuminen tulee tiensä päähän, silloin joko talousmahdit voivat herätä, valtiot voivat herätä, että jotain tuli tehtyä väärin, tai sitten ei herätä ja tehdään se, mitä ei pitäisi tehdä.

Seuraava vaihe on, kun valtiot velkaantuvat. Valtiot, kunnat ovat näinä nousuvuosina laittaneet budjettinsa noin nollatasolle, jolloin siinä vaiheessa, kun ylimääräiset verotulot siitä luottokuplan syntymästä poistuvat, valtiot aloittavat velkaantumisensa.

Suurin virhe, mitä tämän jälkeen voi tehdä, ovat kiristystoimenpiteet. Nyt me olemme EU-alueella tekemässä kollektiivisesti tätä. Olemme kiristämässä toisiamme kurkusta, että nyt pitää kiristää. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa edelleenkin pienevää ostovoimaa, likviditeetin pienenemistä raha-alueella. Entä jos tämä käy koko raha-alueelle, ja näinhän se on käymässä?

Tällä vakautuspaketilla, joka on nyt tulossa, me sidomme yhä suuremman ristikon valtioiden välille. Myöskin valtioiden välinen painostus toisiaan kohtaan tulee tässä lisääntymään. Tätä harjoitusta on tehty Latvian, Islannin ja Viron kanssa. Mitä me tiedämme näistä maista? Me tiedämme, että Latviassa palkkasumma on tippunut 40 prosenttia. Miettikää omalta kohdaltanne, mitä se tarkoittaa, kun tämä saavuttaa Suomen. Islannissa tämän vuoden arvio menee yli 50 prosentin pudotukseen kahden vuoden sisällä. Irlannissa on tipahtanut 10 prosenttia. Irlanti on hieman samassa veneessä Suomen kanssa, eli siellä erittäin ankaralla valtion velkaantumisella on pidennetty ja pahennettu kuplaa. Kahdessa vuodessa Irlannin valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut 25:stä 64:ään. Irlannin kupla on mitä suuremmalti juuri puhkeamassa.

Maat yksitellen tulevat tippumaan tähän samaan kuoppaan, mihin jo moni maa on tippunut. Tässä annetaan viimeisiä tekohengityksiä. Kun nämä kiristystoimet isommassa mittakaavassa alkavat koskea, kun tähän tulee isompia maita mukaan, palkkasumma tulee tipahtamaan erittäin rankasti koko euroalueella. Tällä hetkellä mennään lievää pudotusta. Sen jälkeen alkaa todellinen deflaatio. Omaisuusarvot alkavat tipahtaa. Valtioiden ja kuntien velkaantuminen ei pysty pitämään niitä kovin pitkään yllä. Kun omaisuusarvot tipahtavat, alkaa moral hazardin viimeinen vaihe. Siinä vaiheessa raha ottaa haltuunsa kaiken, minkä järkeväksi katsoo.

Jos mietitään esimerkiksi Suomen valtion velkaantumistahtia, Suomen valtio ottaa vuositasolla velkaa kutakuinkin lähestulkoon koko pörssiomistuksensa. Yhden vuoden velkaantumisella meiltä viedään Fortumit, Finnairit ja kaikki muutkin. Ihmettelen suuresti, että kukaan ei mieti näiden lukujen todellisia mittasuhteita. Miten te kuvittelette, että Eurooppa selviää siitä yli 2 000 miljardin vuositason velkaantumistahdista? Sillä ylläpidettiin viimeiset kaksi vuotta taloutta. Kun se on poistunut, niin käytännössä 2 000 miljardia ostovoimasta on poissa euroalueella. Tämä siis vuositasolla.

Ensimmäisenä vuonna tämän tapahtuman jälkeen velkakupla käytännössä puhkesi lokakuussa 2008. Ei se ollut Lehman Brothersin aikaansaannoksia, ei se ollut epäluottamusta rahamarkkinoilla, vaan velanoton maksimit alkoivat tulla vastaan. Silloin hävisi 2 000 miljardia vuositasolla ostovoimasta euroalueella. Jotta saatte hieman mittasuhdetta, niin mietitään euroalueen öljyostoja. Euroalueelle ostetaan öljyä parillasadalla miljardilla vuodessa. Sillä summalla olisi siis voinut rahoittaa öljyostot kymmeneksi vuodeksi.

Puhutaan, että Aasiasta olisi pitänyt tulla uusi veturi talouteen. Eihän se ollut näissä olosuhteissa missään tapauksessa mahdollista. Aasian-vienti euroalueilta on 60 miljardia, tuonti reilut 100 miljardia isompi. Ne eivät ole missään mittasuhteessa tähän 2 000 miljardiin. Kun tämä kupla puhkesi, silloin vuoden 2008 lopussa siis, siitä lähti seuraava vyörytys elikkä valtioiden velkaantuminen käyntiin ja sen vuositahti on ollut 1 000 miljardia. Nyt ollaan siirtymässä siihen vaiheeseen, että saatamme euroalueen maat toistensa kurkkuun, olemme toistemme velkojen takaajina. Tämä peli loppuu erittäin pian. Ei kestä kahta vuotta, ennen kuin euro romahtaa.

Ed. Jaskari sanoi täällä, että pitäisi olla vaihtoehtoja. Silloin, kun ed. Jaskari vielä väitti kivenkovaan muutama vuosi sitten, että ei Suomea kohtaa mikään lama, minä kerroin jo, mitä pitää tehdä, ja se on juuri se setelirahoitus. Sen on tehnyt USA kautta aikojen. USA on omaa kuplaansa kasvattanut 1930-luvulta asti. Siitä lähtien velkasummat ovat nousseet. USA on osannut käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, jotta tämä ei olisi niin ilmiselvää muille maille, jolloin USA kuplaluototuksellaan on luonut valuuttaa. Sen oma valuutta on silloin ollut vahvana, ennen kuin muut mitään huomasivat. Ja kun kupla on mennyt tarpeeksi pitkälle, dollarin arvo on tipahtanut, mutta siinä vaiheessa on dollaria jo pystytty siirtämään muualle ja näin tämä jatkuva kuplatalous on USA:sta onnistunut.

Arvoisa puhemies! Saksa on tehnyt tätä samaa meille. Meitä on petetty vähintäänkin kahteen kertaan. Saksa oli oman luottokuplansa päässä jo 1900-luvun loppupuolella. Jos katsotte sieltä, millaisia velkamääriä saksalaisilla oli, siellä oli toista tuhatta miljardia velkaa. Saksa olisi romahtanut, jollei olisi yllytetty muuta euroaluetta ja Eurooppaa kulutusjuhliin. Saksan kotitalousluotot eivät ole lisääntyneet koko kuplan aikana. He olivat jo tapissa. He ovat pystyneet häivyttämään omat velkansa tässä myllerryksessä. Tälläkin hetkellä Saksan vaihtotase on plus 5 miljardia kuukausitasolla. Saksa on hoitanut leiviskänsä hyvin. Saksan suurin riski toki piilee siinä, että Saksalla on paljon saatavia sieltä sun täältä, joita se nyt yrittää sitten paikata myöskin muiden takauksilla.

Jos tätä peliä ei vihelletä poikki tai erittäin tuntuvaa setelirahoitusta aloiteta, niin valtiot tulevat ajautumaan konkurssiin. Setelirahoitus on yksinkertaisesti ainoa keino. Se olisi vaan pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, jolloinka inflaation kautta olisi pystytty tätä kuplaa jatkamaan eikä se olisi karahtanut niin pahasti käsille, valtioille ja yksityishenkilöille.

Sen vuoksi en voi missään tapauksessa tätä hullunmyllyä olla omalta osaltani jatkamassa. Äänestän ehdottomasti vastaan tässä Kreikka-paketissa. Jostain kautta se herätys on tultava, ja täälläkin on järkeviä puheita siitä, että vastuu pitäisi saada sinne pankeille siirrettyä, näille rahoittajille. Täällä, kun joku vielä kysyi, onko lainanottaja syypää vai lainanantaja, niin kyllä lainanantajalla on vastuu myöskin. (Ed. Kallis: Lainanantajalla on moraalinen vastuu!) Lainanottajalla on oma vastuunsa, mutta jos meillä Suomessa sanotaan, että meidän taloutemme jatkaa nousuaan, rakettimaista nousua koko ajan ja asuntojen hinnat nousevat koko ajan ja jos tätä toitotetaan valtion toimesta, kaikkien ekonomistien, niin onko se yksittäinen asunnonostaja, onko hän se suurin paha vai onko kenties jotain muutakin vialla?